Olen niin väsynyt valehtelemiseen. Pikkujuttuja jotka tulevat ilmi yllättäen. Mitä on syöty, missä oltu ja kenen kanssa.
Olen niin väsynyt pelkoon kun tytär lähtee kavereiden kanssa juhlimaan. Tuleeko kotiin, mitä kadonnut ja iskeekö masennus heti vai hetken päästä.
Miten saisi nuoren ymmärtämään että tämän sairauden kanssa ei alkoholi sovi sitten yhtään yhteen?
Kesäloman eka viikko takana ja jo nyt pelko että palaanko töihin yhtä väsyneenä ja miten jaksan tulevan talven, jos taas edessä on sama painajainen. Haluaisin vaan ihan tavallisen arjen takaisin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti