Takaisin sairaalaan

Nyt on niin paha olla.  Suru ja ikävä on valtava. Teinkö oikein kun kutsuin ambulanssin?
Toisaalta kotona tilanne vain meni huonompaan suuntaan koko ajan. Pelkään nyt vaan että menetän Meerin ja hän ei anna tätä minulle anteeksi. Ja että sairaalassa tilanne menee vielä hullummaksi hommaksi.

Kun päätös on tehty

Tyttärellä on pohjaton nälkä. Ruokaa ruokaa.

Tyttärellä on pohjaton raivo. Älä koske, älä puhu, häivy täältä.

Tyttären mieli on taas selkeä ja päätös on tehty. En tarvitse enää uutta laukkua. Pankkikorttia ei tarvitse tilata uudestaan. En ole täällä enää kun koulut alkavat.

Itselläni on mieletön suru ja tuska. Tätäkö se äitinä olo olikin?

Äiti tapa mut

Nyt ollaan taas niin syvällä. Paha olo vaan pahenee ja pahenee. Makuuhuoneesta kuuluu huuto "Mee pois" tai "Tapa mut pois täältä" tai "Älä koske muhun" Itkua ja huutoa ja tuskaa.
Mitä ihmettä tässä tilanteessa voi tehdä? Olen nyt neljä kertaa tämän tilanteen käynyt läpi ja joka kerta ollut yhtä avuton.
Neljä kertaa on päädytty sairaalaan, onko tälläkin kertaa sama juttu?
Oma tuska on suunnaton ja sanaton. Sattuu mahaan ja pää halkeaa.
Miten voin auttaa rakkaintani? Eikö tämä ikinä lopu???

Väsynyt valehteluun ja pelkoon

Olen niin väsynyt valehtelemiseen. Pikkujuttuja jotka tulevat ilmi yllättäen. Mitä on syöty, missä oltu ja kenen kanssa.
Olen niin väsynyt pelkoon kun tytär lähtee kavereiden kanssa juhlimaan. Tuleeko kotiin, mitä kadonnut ja iskeekö masennus heti vai hetken päästä.
Miten saisi nuoren ymmärtämään että tämän sairauden kanssa ei alkoholi sovi sitten yhtään yhteen?
Kesäloman eka viikko takana ja jo nyt pelko että palaanko töihin yhtä väsyneenä ja miten jaksan tulevan talven, jos taas edessä on sama painajainen. Haluaisin vaan ihan tavallisen arjen takaisin.