Tyttärellä on pohjaton nälkä. Ruokaa ruokaa.
Tyttärellä on pohjaton raivo. Älä koske, älä puhu, häivy täältä.
Tyttären mieli on taas selkeä ja päätös on tehty. En tarvitse enää uutta laukkua. Pankkikorttia ei tarvitse tilata uudestaan. En ole täällä enää kun koulut alkavat.
Itselläni on mieletön suru ja tuska. Tätäkö se äitinä olo olikin?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti