Aurinkoa aurinkoa aurinkoa

Nyt on kuljettu pitkä matka viime vuoden heinäkuusta tähän kesäkuun puoleen väliin.
Rukouksiin vastattiin ja ihme toteutui lopulta. Painajaismaisen syksyn jälkeen alkoi elämän halu jostain orastaa ja vointi parantua. Kotiin pääsy sairaalasta, koulun aloittaminen pikkuhiljaa ja uuden elämän aloittelu.
Oma pelko siitä että koska romahdus tai alamäki alkaa ja ihmetys siitä miten paljon voimia löytyykään tyttären sisältä käsitellä pettymyksiä ja vastoinkäymisiä, ystävien menettämisiä ja sitä ettei kyky muistaa tai käsitellä asioita ole enää yhtä terävä mitä aikaisemmin.
Ja sitten uusia ystäviä, muistin palautumista, uusia kokemuksia ja onnistumisia.
Elämä on ihanaa. Nautin jokaisesta hetkestä, tuulesta kasvoilla, tuoksuista, meren kohinasta ja auringon lämmöstä. Siitä että voin mennä pyörällä töihin ja että kivi rinnassa on kadonnut. Voin hengittää ja hymyillä.
Kiitos.