Huhtikuu 2015.
Ei minkäänlaista muistikuvaa minkälainen oli pääsiäinen vuosi sitten. Tytär oli vielä silloin nuoriso-osastolla ja kiireellä yritettiin saada kuntoon ennen täysi-ikäisyyttä.
Silloin anorektinen ja syömättömyys oli ehkä se suurin ongelma, masennus oli hiljempaa.
Nyt tytär on kotona, pääsi noin kuukausi sitten sairaalasta. Sähköhoito jatkuu etänä ja vihdoin terapeutti löytynyt. Vähän valoa tunnelissa, vaikka ohuella jäällä mennään. Kun katsoo valokuvia nyt ja vuosi sitten, näet kaksi erikokoista ja näköistä nuorta naista. Tämän päivän kuvassa näkyy isokokoinen ja viillelty nuori nainen, vuosi sitten tuska oli vielä piilossa.
Oma elämä on myös muuttunut. Eri työ, eri asenne, isompi suru rinnassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti