Tyttäreni on sairastunut erittäin syvään ja vakavaan masennukseen.
Alkusyksyllä tilanne päättyi jälleen kerran itsemurhayritykseen ja sairaalahoitoon.
Valtava helpotus ja mahdollisuus hengittää. Valtava suru ja tuska - miksi näin, mitä olisin voinut tehdä toisin, paraneeko hän ikinä. Päivät menevät sumussa ja surussa. Onneksi kuitenkin nyt ei tarvitse pelätä ja vartioida vaan vastuu on sairaalalla. Kotonaolo ei enää ollut vaihtoehto.
Halu uskoa että elämä voittaa ja joku päivä aurinko paistaa kirkkaalta taivaalta ja voin hengittää syvään ja olla onnellinen. Toisaalta pelko ettei tämä ikinä muutu ja miksi tyttäreni tuska vaan lisääntyy ja vointi pahenee. Lääkitystä lisätään ja mitään ei tapahdu.
Miksi hän? Mitä tein väärin? Olisi edes joku toinen sairaus, jota vastaan voisi oikeasti taistella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti